Eläinten viikkoa vietetään 4.-10.10.2020. Koirien rooli opetuksessa on ollut viime aikoina yhä enemmän esillä. Työskentelen vaikeimmin vammaisten opetuksessa erityisluokanopettajana ja kaksi partacollie-koiraani, Hilma ja Jermu, ovat käyneet kanssani töissä jo reilu 10 vuoden ajan.
Luokkani oppilaat ovat autistisia ja monet eivät kommunikoi puheella lainkaan. Sosiaalisten kontaktien luominen ja harjoittelu on haasteellista. Koiran silmiin katsominen tai koiraan kauniisti koskeminen ja silittäminen on kuitenkin tavallisesti helppoa ja luontevaa. Tutkimusten mukaan koira voi vahvistaa ihmisen itsetuntemusta ja ryhmässä toimimisen taitoja sekä auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään tunteita. Koira on aina läsnä omana itsenään ja sillä on paljon samankaltaisia tunteita kuin ihmisellä. Koira on tunteiden peili; ihminen voi tunnistaa sen kautta myös omia tunteitaan.
Näiden kuluneiden vuosien aikana olen tullut päätelmään, että koirat siirtävät omaa positiivista energiaansa oppilaisiin. Niiden läsnäolo rauhoittaa ja tuo iloa. Joskus vaikuttaa siltä, että koirat itse löytävät sen lapsen, joka eniten kaipaa rauhoittelua ja menevät sen lapsen työpöydän alle makaamaan tai säkkituolille viereen pötköttämään.
Koirien työtehtäviin luokassani kuuluu yleisen leppeän tunnelman luomisen lisäksi motivaattorina toimiminen. Yhteisiä pelisääntöjä on helppo sopia, kun ne on yhdistetty koiraan. Hyvin sujuneesta oppituokiosta voi palkintona olla koiran harjaaminen tai ”ylävitosten” antaminen. Myös koiran ulkoiluttaminen on oiva palkkio.
Hilma ja Jermu ovat koulumme innokkaimmat ja hyväntuulisimmat työntekijät. Aamulenkiltä tultaessa ne alkavat hyvin määrätietoisesti suunnata kohti autoa. Koulun ovesta ne kirmaavat sisään jo ennen kuin ne ovat kunnolla auenneet. Koirat tuovat hyvää henkeä myös koulun aikuisten keskuuteen. Niiden läsnä ollessa kaikkien vuorovaikutus muuttuu lempeämmäksi ja positiivisemmaksi.
Kouluun on kiva tulla, kun vastassa on iloisesti häntäänsä heiluttava koira!