Nurmijärven Uutiset on kuluneen kesän aikana julkaissut Minä lapsena -nimistä artikkelisarjaa, jossa tunnetut kuntalaiset kertovat lapsuudestaan. Olin otettu, kun minua pyydettiin myös osallistumaan tähän.
Jos siis haluat tietää pienen siivun lapsuuden tunnelmistani, niin voit lukea alla olevan tekstin tai klikata nettiversioon tästä :
https://www.nurmijarvenuutiset.fi/paikalliset/4247732
HAAVENA MAATILAN EMÄNTÄ TAI ELÄINLÄÄKÄRI
Olen syntynyt Hämeenlinnassa elokuussa 1969. Äitini oli jo hyvissä ajoin päättänyt, että jos olen tyttö, saan harvinaisen etunimen, Leni. Jos olisin ollut poika, nimekseni olisi kuulemma tullut Apollo 11, vain hieman ennen syntymääni tapahtuneen ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon kunniaksi :).
Varhaislapsuuden perheeseeni kuului minä, äiti ja isä. Veljelläni ja minulla on ikäeroa 8 vuotta ja siskolla ja minulla 13 vuotta.
Aloitin kouluni Kontulassa. Ensimmäinen vuosi oli vielä kansakoulua, koska peruskoulu-uudistus saavutti Etelä-Suomen viimeisenä. Kolmannesta luokasta eteenpäin kävin koulua Pallastunturintien koulussa Vantaalla. Yläkoulun kävin Sotungin yläasteella.
Olen lapsena viettänyt erittäin paljon aikaa isovanhempieni pientilalla Iittalan kupeessa. Isoäitini mukaan olen reippaasti 2-vuotiaana esittänyt Mummolaan kylään tulleille vieraille laulua Kaksipa poikaa Kurikasta.
Kaikki maatilan työtehtävät olivat minulle mieleen. Pappani kehui minun tekevän koko kylän hienoimmat heinäseipäät. Hoidin paljon myös maatilan eläimiä, joskus myös näin päästäen isovanhemmat vapaalle. Lapsena haaveammattini olikin maatilan emäntä tai eläinlääkäri.
Lapsuudesta on jäänyt erityisesti mieleen ne kaikki ihanat lomat Mummolassa. Näin aikuisena haikeana muistelee pienen maalaiskylän yhteisöllisyyttä. Kun jonkun talon katto kaipaisi kohennusta, niin järjestettiin kattotalkoot, heinäntekoaikaan saatiin heinätalkoisiin apuja. Yhteistuumin tehtiin myös kyläläisille saunavihdat vihtatalkoissa. Naapurit kävivät kylässä ja kahvien jälkeen pelattiin aina korttia. Myös kortin peluussa olin haka ihan pienestä tytöstä asti.
Uskon, että olen saanut elämäni reppuun eväitä tuosta pienestä hämäläiskylästä. Toivon, että arvomaailmassani ja tavassani kohdata ihmisiä on edes hippunen samaa sydämellisyyttä ja inhimillisyyttä.